Tulosta

Saimaa 2010

Saimaan norpan maisemissa 26.-31.7.2010

Saimaa 2010Olohuoneen lattialla vilistää muurahaisia! On elokuun 1. sunnuntai, pakkaamme narulla kuivumassa ollutta telttaa palattuamme eilen kuuden päivän melontareissulta Saimaalta. On siis mentävä uudelleen ulos ravistelemaan elävät ja kuolleet pois teltasta. Reissutavaroiden purku on ollut tällä kertaa helppoa, sillä nyt ei säkeistä löydy ollenkaan tavanomaisia, epämääräisiä ja erittäin haisevia, märkiä myttyjä. Suurin osa retkivaatteista jäi kokonaan käyttämättä. Ennakkoon ruokahuollon eteen tehty työ palkitsi, sillä kotiin palautui vain parin päivän varakuivamuonat. Kunkin päivän ruoat oli pakattu erillisiin "päiväpusseihin", lisäksi pariin pussiin päivittäin tarvittavat ainekset, kuten kahvi, leipä, mausteet jne. Aterioista tuli vaihtelevia kokonaisuuksia, eikä tarvinnut matkalla muistella mitä on pakattu ja minne, eikä kaivella jokaista ruokapussia erikseen.

Mieleen palautuu tämän tästä Saimaan kimmeltävä vesi, suloisen lämmin ja kirkas, lempeästi keinutteleva, ulpukoin koristeltu paratiisi saarten sokkeloissa. Ensimmäisen päivän lyhyehkön melontataipaleen jälkeen pulahdamme kaikki välittömästi järven pehmoiseen syleilyyn. Norpan elämä ei taida olla hassumpaa.

Olen addikti, mutta tästä addiktiosta ei tarvitse onneksi yrittääkään vapautua. Ympärilläni ringissä istuvat selostavat kukin tavallaan millaista polkua ovat meloneet juuri tähän, lettuja syömään Saimaan saareen. Yksi on haltioitunut tuulesta ja aalloista, toinen maisemista, kolmas retkeilystä. Letunpaistojen, waboba-pallonheittelyn, poijuille ja kallioille kiipeilemisten kautta ryhmä hitsautuu päivä päivältä tiiviimmäksi ja paremmin melovaksi. Letunpaistosta kehkeytyi perimiehinen koitos (poikkeuksena Saara, hienoa!), missä Tuure paljasti todelliset letunpaistotaitonsa, rasvaa säästämättä, kunhan ensin malttoi laskeutua riippumatostansa.

Jokaiselle päivälle riitti aurinkoa, kapeikoita, jyrkkäseinäisiä kallioita ja pieniä järvenselkiä. Ja hyönteisiä riitti myös. Koko hiekkainen rantapenkka Luonterin Raintsaaressa oli täynnä muurahaispesiä. Nuotiopaikka, jossa paistoimme lettuja Yksköytisessä taisi osua hankalasti muurahaispoluille. Varpaiden ja crocsien reikien labyrinteissä ne tunsivat olonsa varmasti tukalaksi ja puolustautuivat pistämällä ja puremalla. Helteinen sää näytti sopivan paarmoille, kuten myös huomattava osa meistä. Paahteesta nauttivat täysin rinnoin myös auringonpalvojat, joita löytyi Pistohiekan ja Yksköytisen naapurista, iltamelonnan iloksi ahkerimmille melojille. Lietveden Rokansaaren hiekkaranta kelpaa vaativimmallekin retkeilijälle. Lounaan ja lepohetken jälkeen kirkas vesi ja läheinen kallioluoto suorastaan kutsuivat uimaretkelle ja maihinnousuun. Parinsadan metrin matkan luodolle saattoi myös taittaa vesijuosten.

Helikopterin malliset ukonkorennot risteilivät ilmojen halki ja paljon perhosiakin näkyi. Linnuista tavanomaisin näky oli kuikka, muita bongauksia olivat mm.laulujoutsenet, haukka, kaakkuri, kuhankeittäjä ja muutama silkkiuikku, lokki ja sorsa. Norppia emme nähneet. Muutaman kajakin keulassa tökötti toiveikkaasti mustikanpoimuri. Saarissa ei kovin paljoa mustikoita ollut, mutta jos jaksoi sinnikkäästi etsiä kuten Pekka, niin löysi kyllä marjansa.

Juhan huolella suunnittelema, mainio reitti sisälsi muuntelumahdollisuuksia. Jos vaikka joku onneton (lue Arto) joutuu palaamaan töihin keskenkaiken, voidaan hänet käydä noukkimassa kioskilta. Hyväkin puoli asiassa oli; saimme kaivattua täydennystä juomavesivarantoihimme. Suurin osa käytti järvivettä ruokien valmistukseen, niin voikin tehdä huoletta, kunhan veden keittää. Neljäntenä päivänä meille tarjoutui loistava tilaisuus päästä saunomaan upeaan mökkirantaan Kiljulaan, kun Saara sai tätinsä vakuutetuksi siitä, ettei 13 pientä eskimoa voi saada kovin pahaa tuhoa aikaan. Päädyimme pystyttämään teltatkin mökkisaareen. Isäntäväki itse ei ollut paikalla, mutta perheen parikymppinen poika kävi tervehtimässä serkkutyttöä ja meitä muita illalla. Paremmin ei olisikaan voinut sattua, sillä iltayöstä saimme ihailla mökin terassilta mahtavaa ukonilmaa, turvassa. Kajakit oli nostettu olosuhteiden pakosta ylös kallioiselle rannalle, onneksi, sillä ukkosrintama toi tullessaan tuulenpuuskia, jotka olisivat vieneet teltat ja kajakit mennessään jossakin matalammassa saaressa. Lehdistä saimme lukea mitä tuhoja tuo myrsky oli pitkin Saimaan rantoja saanut aikaan. Emme onneksi sattuneet aivan "myrskyn silmään".

Jos majoitussaareksi ajateltu paikka ei täysin tyydytä, sää on hyvä, melojat virkeitä, eikä ole edes myöhä, voi vallan hyvin meloa varoiksi katsottuun seuraavaan paikkaan. Maihinnousupaikan löydyttyä tämä seuraava paikka osoittautui ryhmällemme sopivan kokoiseksi pikkusaareksi. Kallion laelta näkyi auringonlasku, jota me siinä ihailimme trangiarivistön kanssa. Yö oli tuulinen, ja tuuli jaksoi puhaltaa vielä seuraavanakin päivänä, meidän onneksemme kuitenkin selkiemme takaa. Se auttoi meitä hyvän matkaa iloisesti myötäisenä takaisin kohti Anttolaa. Saimme ihan pikkuisen esimakua ja valtavasti innostusta aallokossa melomisesta Leon ohjeistamana. Saavuimme vajalle hyvissä ajoin päivännäöllä, niin että jaksoimme jopa puhdistaa ja vieläpä vahata kajakit, kiitollisina onnistuneesta retkestä.

Edes historiankirjoista ei löydy kesän 2010 heinäkuun kaltaista hellejaksoa Suomessa. Retkemme osui onnellisesti juuri tämän hellejakson kuumimpiin päiviin ja öihin. Teltoissa ei juurikaan makuupusseihin tarvinnut kääriytyä vaan pikemminkin pitää kaikki mahdolliset tuuletusaukot öisinkin käytössä. Pintavesi oli paikoin yli 25-asteista. Uimassa käytiin usein ja vedessä viipyiltiin pitkään viilentämässä helteen ylikuumentamaa kroppaa. Harvoin on retkelle osunut niin helteisiä päiviä, että porukan yksimielisellä päätöksellä on pysähdytty pitämään erikseen viilentäviä uimataukoja. Mikäpä estää viilentämästä tunteita myös melonnan aikana jatkuvilla eskimopyörähdyksillä? Oranssin lippiksen sitominen kajakin kannen kumiköysiin ja nenäklipsin puristaminen nenänvarteen ovat varma merkki pian seuraavasta virkistäytymistapahtumasta; ja eikun pohja kohti taivasta!

Miltä kärsimykseltä olisikaan tuntunut viikko kaupungissa tai töissä toimistossa?

Mirkka ja Joxi

Kirjaudu sisään