Tulosta

Päiväretki Kytölle 21.5.2005

Noin kymmenkunta reipasta Eskimoa kokoontui vajalle lauantaiaamuna 21.5. meloakseen päiväretkelle Kytön saareen, joka sijaitsee kymmenisen km Eskimotukikohdasta suoraan Etelään. Kytö tähystystorneineen on varmasti useimmille näillä vesillä liikkujille tuttu etäältä, maamerkkinä. Harva kuitenkaan on rantautunut saarelle, vaikka armeija saaresta luopuikin jo muutamia vuosia sitten. Saaren omistuksesta on kiistelty vuosia, oikeaa omistajaa ei ole löytynyt edes oikeuden avustuksella. Kunnes omistaja löytyy, voi soveltaa Jokamiehenoikeuksia, eli Kytölle on lupa nousta maihin ja myös telttailu on sallittua, mutta avotulenteko on kielletty. Saarella ei ole keittokatoksia, jätehuoltoa eikä juomakelpoista vettä.

Aurinkoinen ja vuodenaikaan nähden lämmin sää helli Kytön-retkeläisiä. Tuulikaan ei vielä aamupäivällä menoa haitannut. Kaksi Helsingistä melonutta retkeläistä liittyi vielä seuraamme ennen maihinnousua saarelle. Hetikohta rantauduttuamme bongasimme lähestyvän poliisiveneen Helsingin suunnasta. Sieltä saapuivat "R-kioskilla" (poliisien oma nimitys isohkolla vesisuihkukoneella varustetulle alukselleen, joka vaatii syväyttä alleen vaivaiset 60cm!) kolmen poliisin "iskujoukko" Helsingin venepoliisista. Espoossa ei ole omaa venepoliisia, yksi Buster kuulemma on jossakin autotallissa. Pääkaupunkiseudun vesiä partioi Espoonlahdelle asti Helsingin venepoliisi. Sillä on käytössä kolme alusta, joista yksi tai kaksi partioi kerrallaan vesiä. Espoonlahdesta Länteen avun saa nopeimmin Porkkalan merivartiostosta.

Kysyimme mikä on poliisin mielestä tärkeintä, jos melontaretkellä sattuu onnettomuus. Vastaus oli yksiselitteinen: jos apu on tarpeen, soitto meripelastuksen numeroon 0204 1000. Meripelastuksen puhelimiin vastaa meripelastuksen ammattilainen, joka pystyy analysoimaan tilanteen ja paikantamaan sekä toimittamaan apua paikanpäälle ilman muita välikäsiä.Yleinen hälytysnumero 112 on kaikkien viranomaisten yhteinen numero, eikä paikalla ole meritoimintaan erikoistunutta väkeä. Siis kannattaa tallentaa känykkään valmiiksi 0204 1000 tai kirjoittaa se vaikkapa kanootin kanteen tai pelastusliiveihin...

Keskustelimme venepoliisin kanssa myös siitä, miten meloja voi ennalta välttää esim. yhteentörmäyksiä moottoriveneiden kanssa. Kyselimme myös miten melojat voivat edistää turvallisuutta vesillä. Poliisien ohjeet olivat lyhyesti ja ytimekkäästi: pysyttelemällä poissa väyliltä ja huolehtimalla näkyvyydestään kirkasvärisin vaattein ja varustein sekä pimeällä ennen muuta ehdottomasti käyttää merkkivaloa, esim. pelastusliiviin kiinnitettävää led- valaisinta.

Keskustelun myötä yksi poliiseista osoittautui itsekin melonnan harrastajaksi, vieläpä Eskimoiden jäseneksi! Poliisien käynnin jälkeen pääsimme tutustumaan armeijan toiminnan jättämiin jälkiin saarella Miessaaresta paikalle tulleen puolustusvoimien edustajan (nimi oli Engblom, sotilasarvo ei jäänyt mieleen) opastuksella. Saarella on kaksi venäläisvalmisteista 1960-l. peräisin olevaa tykkiä. Molemmat on kaivettu kallioon ja vahvistettu betonilla ja kivillä.

Generaattorin avulla toimivien lamppujen valossa käväisimme toisessa tykkibunkkerissa ihmettelemässä teknologiaa, jonka käyttäminen on onneksi jäänyt melko vähälle. Rauhanomaisuuden vertauskuvana pääskynen oli rakentanut pesänsä tykkinpiipun tyveen. Sitten siirryimme saaren kasarmille ja tähystystorniin, jonne kapusimme kääpiöille mitoitettuja ( jostakin tuntemattomasta syystä ) teräskierreportaita pitkin. Kytön torni on rakennettu joskus viime vuosisadan alkupuolella. Kerroksissa oli miehistölle makuulavereita kaminoilla varustetuissa pikkuruisissa tuvissa, ja ylhäällä odotti ns. rakohuone, joka on saanut nimensä hyvin kapeasta, kirjaimellisesti rakomaisesta tähystysikkunastaan. Rakohuoneen matalasta, mutta kolmelle sivulle antavasta ikkunasta avautui henkeäsalpaavan komeat maisemat merelle.

Käväisimme vielä tornin vieressä sijaitsevassa ruokalassa, joka on toistaiseksi aivan korjauskelpoisessa kuosissa. Kytön saarella on pari muutakin rakennusta, jotka kuuluvat saaren omistajuudesta taisteleville perikunnille tai armeijalle. Armeija luopui saaresta, muttei rakennuksistaan. Vaikka emme ennättäneet kiertää aivan koko saarta, näimme ja kuulimme erittäin mielenkiintoisen esityksen saaren historiasta. Saari vaikutti ulkosaarten tapaan karulta, joskin hyvin säilyneeltä, sillä siellä on viime vuosina liikuttu vain vähän. Saarella on kuuleman mukaan kasvillisuutta, jota ei muualta enää löydy. Nyt siellä kukkivat orvokit. Viimeksi saari on ollut miehitetty joskus 1980- luvulla. Saarella asui kalastaja, joka toimi myös saaren vartijana. Saaren rannat ovat kivikkoiset ja läheisten väylien laivaliikenne tuo veneiden rantautumista häiritseviä aaltoja. Melojille Kytö on mitä mainioin retkeilykohde. Vilkasliikenteisen veneväylän ylittäminen ei tosin ole ongelmatonta. Samoin sään, etenkin aallokon, suhteen saa aina olla varuillaan, sen verran ulkona merellä saari sijaitsee.

Melontaretkeä Kytöseen voi suositella täydestä sydämestä. Menkää, niin kauan kuin se on vielä mahdollista!

Joxi ja Mirkka


« Takaisin

Kirjaudu sisään