Tulosta

Lähisaariston Melontaopas

lahikarttaJos mielesi on tehnyt harrastaa pienimuotoista melontaretkeilyä lähivesillä, täma artikkeli on juuri sinua varten. Esittelen lyhyesti lähivesien ulkoilusaaret. Tätä lukiessasi on loppukesän/alkusyksyn melontakausi parhaimmillaan. Illat alkavat pikkuhiljaa pimentyä. Ja mikä onkaan ihanampaa kuin istuskella kuuman päivän jälkeen saaren rannassa nauttimassa illan viilenemisestä ja katsella pikkuhiljaa päivän kirkkauden muuttumista illan hämyksi. Kaikki lähivesien ulkoilusaaret sopivat myös päiväretkien kohteeksi - vähänkin enemmän melontaa harrastanut voi helposti meloa sinne ja takaisin saman päivän aikana.

Melontaretken perusvarusteisiin kuuluu kunnon kartta. Suosittelen lämpimästi Vesiretkeilykarttaa Porkkala-Helsinki-Pellinki 1:50000 (saatavana kirjakaupoista tai seuran taloudenhoitajalta). Halvempi vaihtoehto on Espoon kaupungin kalavesien kartta, jota saa kaupunkitoimistoista kalastusluvan mukana tai erikseen muodollista korvausta vastaan. Kummatkin kartat on painettu vedenkestävälle paperille (joskin suosittelen kuitenkin karttataskun käyttöä). Varsinaisista merikorteista ja merikartoista ei ole melojalle juuri hyötyä, koska niissä saaret ja mannermaa on kuvattu varsin ylimalkaisesti.

Muita suositeltavia varusteita on pieni radio, josta voi kuunnella säätiedotukset ettei myrsky pääse yllättämään yön aikana. Ei ole kivaa herätä aamullaja todeta, ettei uskalla poistua saaresta liian kovan kelin takia. Jos on pieninkin epäilys pimeän yllättämisestä, tulee mukana olla kompassi ja vesitiivis taskulamppu (molemmat käden ulottuvilla esim. liivien taskussa!)

Juomavesi kannattaa viedä mukanaan, vaikka joistain saarista löytyy toki kaivokin. Kaivovesi kannattaa varmuuden vuoksi keittää ennen nauttimista. Perunoiden keittoon tms ei kannata haaskata suolatonta vettä, siihen sopii merivesikin. Eipä tarvitse tuoda suolaakaan mukanaan. WC ja keittopaikka löytyy joka ulkoilusaaresta. Vaikka kaikkiin tässä mainittuihin saariin tuodaan polttopuita kaupungin toimesta, voi niiden löytäminen olla joskus hankalaa, erityisesti loppukesästä. Kunnon retkikeitin auttaa tässä parhaiten. AVOTULEN TEKO muualla kuin merkityillä keittopaikoilla on ehdottomasti KIELLETTY!

Ja sitten pääasiaan:

Stora Herrö, Rövaren, Kaparen ja Rövargrundet sijaitsevat lähellä toisiaan. Kaparenilla ei saa yöpyä. Rövargrundet on pieni, luotomainen ja vähäpuinen saari. Stora Herrö ja Rövaren soveltuvat sen sijaan mainiosti viikonlopun melontaretken tukikohdaksi. Jos haluaa viettää täällä useamman kuin yhden yön, voi teltan jättää päiväksi pystyyn ja käydä melomassa esim. Pentalassa, Hirsalassa tai Medvastön ympäri. Tuulisempana päivänä voi suunnata Pentalan länsi- puolelta Espoonlahdelle päin.

Stora Herrö on iso saari, jonka koillispuoli on kaupungin omistuksessa. Tämän kokoiselta saarelta löytää varmasti tuulensuojaisan ja rauhallisen telttapaikan. Paras rantautumispaikka kaikilla tuulilla on hiekkaranta saaren luoteisrannalla heti vuorovenelaiturin lounaispuolella. Hyviä telttapaikkoja löytyy, kun kävelee rinteen ylös ja askeltaa hieman lounaaseen päin. Myös saaren kaakkoispuolelta voi nousta helposti maihin useammastakin kohdasta. Saaren parhaimpiin puoliin kuuluu sen suojaisuus lähes kaikilla tuulilla. Pahan kelin yllättäessä on helppo meloa Stora Herröstä Pentalan eteläkärjen ympäri sen länsipuolelle ja sieltä Suvisaariston sisäväylän kautta takaisin vajalle. Tyynenä syysiltana puolestaan voi ja kannattaa iltalenkiksi meloa Stora Herrön ympäri kuun ja tähtien valossa. Maisema näyttää silloin lähes sadunomaiselta. Stora Herrön ja Lilla Herrön välistä pääsee kajakilla kapean salmen kautta.

Rövaren sijaitsee Stora Herröstä vajaan kilometrin itään päin. Sekin on iso saari, johon pätevät monet samoista hyvistä puolista kuin Stora Herrööseen. Itäranta on varsin kallioinen ja suojaton, joten rantautuminen kannattaa tehdä länsi- tai luoteispuolelta. Itärannassa metsä ei ulotu rantaan saakka ja rantakalliot sopivatkin mainiosti laiskotteluun ja auringon ottamiseen tai vaikka leijan lennätykseen. Rövaren on kokoonsa nähden varsin korkea saari, joten se on helppo tunnistaa kaukaakin. Tuulisempana päivänä tänne kannattaa tulla Stora Herrön kautta, mutta normaalipäivinä on helpointa tulla Rövargrundetin vierestä (ensin Suvisaariston kaakkoispuolta kulkevan 3.0-metrin väylän viertä kunnes väylä nimettömän luodon kohdalla kääntyy länteen. Tästä kohti Rövargrundetia ja sieltä Rövarenille). Seikkailunhaluisemmat voivat tulla paikalle ulkokautta (Suvisaariston itäpäädystä jatketaankin suoraan etelään Malmkopplanin ja kumppaneiden itäpuolelta Länggrundetille, joka on matala kallioinen luoto. Tämän jälkeen on ylitettävänä puolentoista kilometrin selkä ennen Rövarenille pääsemistä).

Rövargrundet on allekirjoittaneen suosikkipaikka. Se on pieni, matalahko saari vajaan puolen kilometrin päässä Rövarenista pohjoiseen. Vain saaren pohjoispäädyssä kasvaa hieman puita. Rantautumisen voi suorittaa länsipuolelta pienelle hiekkarannalle tai pujahtaa eteläpäässä olevasta aukosta saaren sisällä olevalle pienelle "laguunille" ja vetää kajakin suoraan rantanurmikolle. Saaresta löytyy kaksi hyvää telttapaikkaa. Toinen on laguunista alkavan rantanurmikon eteläpäässä aivan kallion vieressä. Toinen on pohjoispäädyssä puiden juurella. Muut paikat ovat joko liian kosteita tai liian muhkuraisia tai vailla tuulensuojaa. Mainitut kaksi "hyvää" paikkaakaan eivät toimi kaikilla tuulilla. Osa Rövargrundetin viehätyksestä tuleekin juuri sen karuudesta. Osa viehätyksestä tulee siitä, että heti sinne tultuaan näkee keitä muita on paikalla (syksymmällä ei yleensä ketään). Reittivenekään ei pysähdy täällä.

Edellä esitellyn saariryhmän pohjoispuolelta löytyy Pentala, jossa on mm. viehättävä sisäjärvi. Tällä saarella ei saa telttailla, mutta kaakkoisrannalla süaitseva uimaranta tekee siitä houkuttelevan päiväretkikohteen.

Toisen saariryhmän muodostavat Gåsgrund ja Knapperskär Lehtisaarten eteläpuolella. Kummallakin saarella saa telttailla eikä telttapaikan tai rantautumispaikan löytämisessä ole ongelmaa, vaikka nämä saaret ovat yhtä lähellä vajaa kuin edellinenkin saariryhmä, tulee niilla ollessa kuitenkin enemmän ulkosaariston tun- nelma. Saapumis- ja poistumisreitti ei myöskään ole yhtä suojainen. Parhain reitti lienee Suvisaariston itälaidasta Malmkopplanin itäpuolelle, josta Lehtisaarten kautta Gåsgrundiin. Jos intoa riittaä, kannattaa Lehtisaaret kiertää itäkautta ja ihailla merimaisemaa. Ruotsinlaivojen reitti kulkee alle kilometrin päästä Knapperskärin eteläpuolelta. Ne kulkevat tältä kohdalta illalla seitsemän aikaan.

Myös vajasta itäänpäin löytyy kiinnostavia saaria. Ison Vasikkasaaren ("kahvilasaaren", perinteisen tiistaimelontakohteen), itäpuolella parin kilometrin päässä on Varsalaan, jossa telttailu on sallittu. Tästä saaresta ja lukuisista sen itäpuolella olevista Helsingin edustan ulkoilusaarista ei kirjoittajalla ole kokemuksia. Kuulopuheiden mukaan ne ovat kuitenkin huomattavasti kuormitetumpia kuin "omat" ulkoilusaaremme.

© Jari Hasu, Eskimotiedote 2/1995, Ajanmukaistanut Jyri Heilimo 2003


« Takaisin

Kirjaudu sisään